Kohti H-hetkeä mennään!

Tsiis, että on ollu kiire. Ja miten tää alue koko ajan muuttuu messumaisemaksi. Se on oikeesti tosi jännää. Voin vaan kuvitella, et mikä fiilis jollakulla sellasella ihmisellä on, joka esimerkiksi ei ole käynyt vuoteen Kalajoella tai Lohilaaksossa ja sitten yhtäkkiä ajelee jotakuinkin tyystin tietämättömänä mistään mitään alueelle.... No, toivottavasti kaikki yllättyvät positiviiisesti.

Kun tuo messuravintola muuten viikko sitten perjantaina nousi tuohon paikoilleen, niin olo oli jo tuolloin tosi outo. Tavallaan sitä tuntee sekä suurta ylpeyttä, että alue tulee valmiiksi, toisaalta taas luopumisen tuskakin on tosi iso. Kun kaikki valmistuu, niin mitä elämässä ja näissä päivissä sitten enää on? Enkö sitten enää voikaan tavata kaikkia rakentajia päivittäin tai soittaa heille? Eikö enää pidä säätää yhtään mitään asiaa??? Ja totta kai ihan henkilökohtaisella tasolla mietityttää sekin, että mistä seuraava työpaikka?

Viime päivinä en ole varmaan tavannut yhtään sellaista henkilöä, joka ei olisi kysynyt, että olenko varma, että kaikki valmistuu. No, olen ja olen. Yksi kohdehan meillä on kesken, mutta siitä lähdetään, että kaikki sen valmistumisen eteen tehdään ja että minulla on kova usko asiaan. Kuten olen koko ajan puhunut, messut saa satavarmasti pieleen sillä että, joku kohde on kesken. Siksipä kaikki työ onnistumisen eteen tehdään! #USKON

Ja pliis, jos joku nyt lukee tätä blogia, niin tämä messuprojekti on nimeltään "loma-asuntomessut Kalajoki 2014" tai "Kalajoen loma-asuntomessut 2014" tai miten vain, mutta messujen nimi ei ole "mökkimessut". Aika usein kuulen käytettävän tuota termiä puheissa, ja jopa kirjoitettuna, mutta se on väärin - ihan yhtä lailla kuin aina joskus kuulen tai luen nimekseni Laura Ruohonen.

AURINKOA! LauraR