"Unelmia jokaiselle"

"Unelmia jokaiselle"

keskiviikko 24. syyskuuta 2014

Final Call, Kalajoen Hiekkojen viimeinen päivitys!

MOIKKULIS MOIKKULIS!


Kaikki hyvä päättyy aikanaan, Kalajoen messuprojektikin. Kaksi hienoa vuotta alkaa olla viimeisiä päiviä lukuun ottamatta päätöksessään. Elämäni ihan parasta aikaa ja kuten Loppuraporttiimme kirjoitin, olisin ikuisesti katunut ellen "Kalajoen kutsuun" olisi kyllä vastannut. Ainakin nyt lähtökohtaisesti paikkaa hakenut.



Oli se hurjaa ku alotettiin. Noista kuvista se oikein aukeaa, koko setti. Pelkkää ryteikköä, sadetta, synkkää, ahdistavaa ja kaikkea mahdollista. Myönnän, että usko meinasi itselläkin pettää. Vaikka onhan tämä tullut myönnettyä jo joskus ennenkin. Kuinka pimeää voi missään olla?!?!?!?

Mutta tuosta se sitten vaan lähti ja mikä oudointa ihan vieläpä aika nopsaan. No joo, sanotaan nyt, että olihan se eka talvi melkosta settiä. Ajattelin, ettei Andament alihankkijoineen ikinä selviä siellä pimeydessä ja talvessa, mutta niin vain hekin selvisivät ja rakentajat pääsivät vauhtiin. Tuntui ihan ufolle, että jonnekin tuonne tai jossain tuolla hiekkaerämaassa joskus kulkisi joku vesi tai sähkö. Mutta todistettavasti kulkee.



Ekana keväänä näin jo valon pilkahduksen. Kun tontit saatiin luovutettua ja ensimmäiset innokkaat paikalle, jotenkin alkoi tuntua, että kaikki lähtee oikeaan suuntaan. Ja muutenkin. Olihan se eka talvi lopulta lumineen niin hieno. Hiihdinkin ihan kokonaista 55 minuuttia.... Olis pitäny hiihtää paljon enempi, mutta niin sekin vaan jäi. Mutta tulipahan roudattua kaikki hiihtovälineet tänne Helsingistä, jotta on nyt jotain mitä pakata takaisin. Ja huom! molempien tyylien välineet tietenkin.....

Joo, Allu, tiedän, että inhoat tätä kuvaa, mutta laitan sen silti vielä kerran jakoon. Hirveitähän me molemmat tässä ollaan, mutta menköön kerta kiellon piälle..... Kiitos Aleksiina kaikesta yhteisestä elosta, kuntoiluseurasta, duunikuvioista ja ammattitaidosta.
Ensimmäinen kevät tuli lopulta myös rakkaille rannoilleni. Kuva keväältä 2013. Maailman hienoimmat ja parhaimmat lenkkimaastot, joita tulen kaipaamaan enempi kuin montaa muuta asiaa. You made my days here!
Kesä 2013 oli kiivaan rakentamisen aikaa. Se oli myös alkukesästään aikaa, jolloin meillä meni ns melko kovaa muutenkin. Minna tutustutti minut Anna-Leenaan ja Pirittaan, ja toukokuun alun ensimmäisestä saunaillasta lähti todella hauska ja ikimuistoinen alkukesä liikenteeseen. Varsinaisesti ottaen tuolloin keväällä ikään kuin jääkiekon ja ravien;) merkeissä tutustuin myös Limikseen ja Mäkkiin ja hekin, onneksi, elämässäni yhä edelleen ja toivottavasti vielä pitkään.
Ansku, Piritta, Minna ja minä.

Minä myös muutin.....
 Kesän huikeinta antia oli myös kokonaisuus. Olin sitoutunut pitämään pop up-vaatekauppaani ja siihen meni loma. Tai, no meni se siihenkin, että illalla ajaessani töistä Porista Raumalle soitin tunnin työpuheluita ja sitten mökille ja sama ralli jatkui rakennustarkastaja O Heikkalan kanssa. Oltiin Osmon kanssa kyllä koko kesä enempi vähempi töissä, mutta lopputulos palkitsee varmasti meistä kummankin - tässäkin....

Kaupan jälkeen kesän kohokohta oli tietenkin Hyvinkään Asuntomessut ja siellä meidän loma-asuntomessujemme promoaminen. Hollesta muodostui hyvin tärkeä pala elämääni viimeistään tuolloin, ja ehkä vieläkin minun ja Minnan aikaansaannosten lisäksi myös hänelle voi antaa kiitoksen 31stä päivästä ja Kalajoen eteen tehdystä työstä.... :) Kiitos myös Rahkolan Juhalle kuljetusjutskista ja muustakin. 

Minna, Holle, allekirjoittanut ja Takalan Esa iloisina Hyvinkäällä :)
Pitkospuut. Ne ovat kanssa olleet maailman hienoin asia täällä Kalajoella. Niitä on varjeltu, niitä on rakennettu lisää ja ne saivat myös kehuja messujen aikana. No, tietenkin. Voiko olla mitään mahtavampaa kuin iltaisin vaellella pitkin hiekkasärkkiä pitkospuilla, piipahtaa lintutornilla. Jokaista pitkospuun pätkää olen rakastanut ja jokaista tulen Helsingissä muistelemaan.


Kiitos kaikesta, Osmo, Minna ja Esko! Olette tehneet tämän kaiken kanssani mahdolliseksi. Eskolle hyviä eläkepäiviä, Osmolle ja Minnalle elämään vaikkapa myös vanhan hyvän lisäksi uusia tuulahduksia.
Syksyllä 2013 tuli lumi maahan lokakuussa, mutta sitten kun se lähti pois se lähtikin koko talveksi.  Joo, rakentajille talvi oli hyvä, mutta muuten ei edellistalven veroinen. Siinä se kuitenkin Kotitalo Tähkäkin syntyi:)
Joutsenlampi otti myös vauhtia talveen lokakuun pakkasen ja lumen keskellä.
Villa Atrium kylpi niin ikään lokakuisessa auringon paisteessa.
Villa Merenguekin sai jossain vaiheessa saunarakennuksen ja kaunis sauna muutekin tulikin. Yksi omista messusaunasuosikeistani aivan ehdottomasti.
Villa Valli talven 2013 "lumisissa" vaiheissa.
                                    
                                                 Sitkeästi talvivaatteissa vaikka lumesta ei ollut tietoakaan....
Talven vaihtuessa kevääksi alkoivat toden teolla kiireet tässä hommassa. Oli niin hiton paljon kaikkea kokoustettavaa, miljoonia kysymyksiä sieltä ja täältä, ja tuo puhelin. Sekin muuten tuppas soimaan aika kiitettävästi. Lisäksi meillä oli messuja messujen päälle, mulla yksi sekannuksissa tilattu pikkuloma New Yorkiin, Minnan ero ja mitä nyt vaikka ja vielä. Montaa asiaa en myönnä, että mittari olis täyteen tullu, mutta noita messuja kyllä, kiitos, riittää, ei koskaan enää. Tai no jos Eija kauniisti pyytää, niin voinhan minä nyt ainakin Matka 2015 -messuille töihin tulla. Mutta siis muuten ei, ei ja ei. On se vaan niin rankkaa hommaa. Ja toisaalta kuitenki samalla kivaa ja palkitsevaa. On me ainakin kalajokista ilosanomaa maailmoille levitetty.

Matkamessut 2014 ja eikun esitettä ja Unelmia jokaiselle - kalasäilykettä pressikasseihin...
Nuo kassit on ehkä sellaisia kanssa, joiden kanssa en välttämättä enää haluaisi päiviäni jakaa. Hyvinkäällä meidän käsistämme niitä lähti maailman turuille ja toreille noin 10 000 ja kun kaikki muut messut laitetaan tuohon lukuun vielä päälle, niin olemme jakaneet Kalajoki-kassia ehkä noin 16 000, kiitos ja morjens:)
Tiedottaja-Juulia Lahnaojakin saatiin matkaamme 7.1.2014 alkaen. Onnea matkaan Juulialle
tuleville elämän turuille ja toreille.
Ja tähän syntyi sitten Alpon ja Anitan unelma, Villa Albatrossi. Jotenkin lähes hassua nyt katsoa näitä näin keskeneräisiä kuvia, kun kaikki on toisaalta nyt ollut jo niin pitkään valmiina. Niin tai näin, huolimatta näköalakorttelin sijainnista, A&A Ohtamaa ovat Aurinkolampemme intoihimoisimpia käyttäjiä ainakin kesän -14 perusteella näin voisi asian määritellä. Kuulemma lammessa käydään vielä nytkin, lämpötila noin +5....
Päivänsäteen keittiössä viimeistelypuuhissa. Kohde oli muuten eka, joka lopputarkastettiin.
Kiitos vaan Sepolle ja Inkerille ja Kontiolle erinomaisen aikataulutetusta projektista.
Eikä Junnilan Simon ja Leenan Pallas satanenkaan missään vaiheessa juuri aikatauluistaan pettänyt.
Loppuun saakka mietittiin terassilasitusta ja kyllä - toimii!

Kun messuihin oli aikaa noin kuusi viikkoa, tuntui jotenkin sille, että helpottaa vaikken edes tiennyt miksi. Merellä-Profin House oli vahvasti kesken, mutta jotenkin usko senkin valmistumiseen oli olemassa. Toisaalta myös tiedostin sen, että mitään ei enää voi tehdä eikä muuttaa, mitä ei jo tehty olisi. Niinpä kaikkiin paniikkikyseilyihin oli helppo vastailla messuja edeltävinä viikkoina, että ei ole paniikkia. Kun sitä ei oikeasti enää ollut. Jotenkin luovutin "messuni" korkeammille voimille - toivoin vain, että kaikki se työ, jota olimme tehneet, kantaisi hedelmää kävijöiden muodossa.

Kiitos myös asuntomessutiimi a´lá Jyväskylä Anu, Pirkko & co. Teidän kanssanne oli ihan superia vetää tän kesän messuiluja. Puolin ja toisin jeesailtiin ja juteltiin, käytiin avajaisissa ja ennakkotutkimuksilla. Kirsikkana kakussa on tietenkin se, että järjestin meille, mulle ja Minnalle, avajais- ja suomipopfestarimajoituksen hotelli Miltonista kaupungin keskustasta. Aina valitetaan, että niitä ketjuja ja ketjuja, otin kerrankin yksityisessä omistuksessa olevan hotellin.... Siitä sai sitten kuulla sieltä sun täältä. Tästä lähin majoitun aina Sokos hotelleissa ja vedän päivisin abcin bonuspannua ruuaksi.
Ja on me ehditty. Ihan keväällä käytiin myös Kuusamossa. Tuossa kuvassa mun kahden vuorokauden tavarat. Niistä puuttuivat ainoastaan sukat, housut, paidat ja sen semmoset. Pipoja oli vissiin kuus kuitenkin. Tästäkin on saanut kuulla, ja minä, minä olin siis kuitenkin se, joka muisti juomat.
Villa Merenguen takka. Teemulle tänks.

Talo Salmenpohjan maailman kaunein pukkarin seinä.
Merihelmen Topi-keittiö

Tyyntä myrskyn, eli luettelokuvausten alla, Herrala Talojen Särkänherrassa.
Yksi kauneimmista ottamistani kuvista Hiekkasärkiltä. Ei filtteriä eikä mitään muutakaan kuvankorjausta. Suoraan vastavaloon iphonella vaan ja tässä on tulos. Voiko tätäkään kauniimpaa tässä maassa olla?!?!?
Meidän viimeiset promomessut huhtikuun puolivälissä Vaasassa ja viitaten yllä oleviin muihin teksteihin, me oltiin aika finaalissa. Kasseja huidottiin maailmoille, mutta oltiin aika lailla kylläannettu se kaikki tämän projektin promoamisen eteen, mitä antaa voi. Mutta kaikkiin messuständeihinolin kyllä kahden vuoden aikana tosi tyytyväinen. Minusta niistä kaikista tuli tosi hyvät, vaikka ihanitte niitä puuhailtiin. Kimmo Laitiselle vieläkin kiitos Helsingin päähän, että auttoi kahteen otteeseen meitäsaamaan sen ison osaston päähän ja tänne Kalajoelle Kari Konulle kiitoksia jotakuinkin samasta asiasta.Sillä erotuksella, että Kari teki koko osaston meidän toivomustemme mukaan siihen kuntoon, että sen saattoipystyttää. Ai niin, ja Raulille kans kaupungintalolle kiitoksia aktiivisesta suhtautumisesta moneen asiaan.


Kiitos myös kaikille sisustussuunnittelijoille, jotka teitte tämän projektin mahdolliseksi. Ahosen Henna (kuvassa yllä) HDesign ahkeroi kahdessa tosi kauniissa kohteessa, Aurinkokaari 1&2, Pirkko-Liisa Topelius toteutti Merihelmen, Helena Karihtala Jedun Raikkaan, Tiina Ruotsi Aavan, Piia Saarikoski Terra Talon, Mirkka Stenmark Tähkän ja Merisävelen, Auli Palola SalmenPohjan, Sirkka-Liisa Murtovaara Nuunan,  Niko Kärkkäinen Särkänherran, Aulikki Kähtävä ja Maija Kärkinen Sievitalon jne jne jne. Kiitos kaikille teille. Erityiskiitos vielä Rita Kiiskilälle, joka teki itse koko perheensä kohteen toteutuksen ja aiheutti varmaankin sen, että puoli Suomea maalaa viimeistään ensi kesänä koivupöllejä valkoiseksi.... :)

 Ai niin ja joo. Kärpät - mestari 2014. Oli niin hienoa. Ja suuri kiitos myös Junnon Juhalle, joka pyyti mut vielä kaiken muun ihanuuden ja voitonjuhlinnan lisäksi juontamaan Raksilaan Kärppien mestaruusjuhlat. Oli niin siistii olla lavalla kundien ja JVG:n kanssa, tunsin itteni melkein räppäriksi. Kukaan ei uskois, että kaks vuotta sitten kuuntelin Yölintua ja Finlandersia. Maailma muuttuu ja minä, myöhäisherännäinen, sen muassa...






Messutalo Raikasta. Ylempänä olevassa kuvassa hieno näkymä Raikkaasta ulos. Juuri niitä rajattuja näkymiä, joita esim Paakin Aleksiina peräänkuulutti ja joista iloitsi. Hienohan tuo onkin.
Sirpalle ja Jukalle kiitos kanssa aktiivisesta läsnäolosta. Kaikki toimi täydellisesti ja toivottavasti tekin nautitte ihanasta Merikoivustanne. Itse ainakin viihtyisin erittäinkin hyvin.
Koivuojien makkarin seinälle taulutettiin isoäidin tekemiä vanhoja pitsiliinoja.
Kupari loisti läsnäolollaan Villa Kalajoessa.
Romanttista tytön huoneen otetta Simon ja Jaanan Pallaksesta.

Niin kaunis kuin valkoinen sauna onkin, niin kyllä se käyttäjänsä saattaa haastaa. Esimerkiksi ihan juuri värjättyjen hiusten kanssa ei kannata mennä kovin pitkäksi aikaa latuteille hikoilemaan....... Mutta nätti kuin plätti, valkoisia saunojakin meidän messualueella oli siis muutama.

Rita ja Minna ihmettelemässä Meriharakkaa. Kohteessa tyylillä mustaa ja valkoista ja talon emännän veljen taidetta.
Merellä - Profin house tuli mainittua vissiin jo aiemminkin. Messualueemme suurin kohde tehtiin melkoisella vauhdilla viimeisinä kuukausina, mutta valmiiksi se tuli. Huh. Myönnän Lauri, ja olen aiemminkin myöntänyt, että kyllä itsellekin puski välillä hiki pintaan ehtimisen suhteen. Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin. Megakiitokset suuresta koko perheen panostuksesta viimeisinä hetkinä - ja saimme täysin valmiin messualueen auki.

Päästiin me juu medioihinkin, aika lailla paljonkin. Sain haalittua tänne toimittajia ympäri Suomen ja tuntui ilokseni sille, että Kalajoelle saapuminen ei ollut mitenkään erityisen vastenmielistä kenellekään. Kiitos jokaiselle toimittajalle, lehdelle, blogistille, someilijoille jne, jotka olette tehneet ansiokasta työtä omalta osaltanne meidän onnistumisemme eteen. Supersuuri kiitos A-lehdille, Merville ja Titalle, Meidän Mökki -lehden "Upea messuextra" oli ehkä ihan parhautta näkyvyydellemme. Ja kiva, että seurasitte myös Sepon ja Inkerin Päivänsäteen sekä Sulon Merisävelen matkaa kohti valmista lopputulosta. KIITOS! Ilman suurta julkisuutta taipaleemme olisi saattanut olla huomattavasti vaikeampi.
Suomen komein hirsinen uima-allas Särkäntorpalla. Ainakin siitä piti tulla Laura-hirsiuima-allas nimeltään....
Kunttaa katossa a´la Aamumetsä.
Auli Palolan loihtima kattaus SalmenPohjassa.
Särkänherraa kuvattiin Maalla-lehden kansikuviin toukokuussa 2014.
Näinkin voi tuolia käyttää... Tee se kuten tehtiin Villa Atrium Ojan Raudassa.
Anssin kanssa oli kiva heittää juttua pitkin rakennusaikaa. Edellistä siteeraten kaikkea hyvää myös Rakennuspalvelu Salmelalle ja teidän tulevillekin hankkeillenne! Oli kivaa vuosi pari höpötellä kuulumisia ja vaihtaa ajatuksia rakentamisesta.
Heikius Husin sisustuksen toteutti kiireestä kantapäähän Pentik. Ja ah,  kuinka kaunis siitä tulikaan!


Kotoilua kohteessa Maler-talo.
Satu Someron eli Pisa Designin kalannahkaa oli näytillä kohteessa Aurinkokaari 2.

Villa Albatrossista kehtaa kyllä näkymiä ihailla pitkälle syksyyn ja loppuelämään!

Ja sitten tuli juhannus - messut - ja päätös. Juhannus jo alkoi ihanasti. Kiitosjuhlalla, after work-setillä meidän rakkaalla näköalatasanteellamme. Vielä jälkikäteenkin jotenkin tuntui, että silloin olivat kaikki asiat puolellamme. Ennen sitä ja sen jälkeen oli kyllä Kalajoen kesän kylmimmät viikot, mutta juuri tohon hetkeen osui hieno keli. Paikalle juomaan Bernard Massard -kuohuvaa ja nauttimaan Lohilaakson leipäsiä saapui nelisenkymmentä ihmistä, ja tietenkin Hassu ja Ruuska soittamaan. Ja meillä oli mukavaa. Itse asiassa tuohon hetkeen jotenkin tiivistyi koko allekirjoittaneen parivuotinen elo ja olo täällä. Jotenkin luovutin messutalot pois asukkailleen ja ymmärsin, että tietyllä tavalla kaikki se, mitä varten minut oli Kalajoelle palkattu, oli tehty. Vieläkin nousee kyynel silmäkulmaan, kun mietin, kuinka ylpeä ja onnellinen olin silloin alueestamme.

Raine, Päivi, Tero ja Rita - Hauskaa oli :)
                                                                                                                                                      Best ever! Simply.......

Vakuutusmies, Ruuskanen, Holle ja minä.
 


Miten paljon sitä yhtenä juhannuksena ihminen ehtiikään. Me käytiin kruunaamassa juhannuspäivänä voittoisa humma Kalajoen perinteisissä juhannusraveissa, meil oli porukkaa lähes koko aika ku pipoo, me käytiin kaikilla mahdollisilla festareilla. No, ainoastaan Popeda jäi näkemättä. Mutta sen siitä saa, kun ei ymmärretä katsoa kelloa....
Asuntomessujen reippaat pojat ehättivät messujen tiimellyksessä golfkentällekin. Kari, Heikki ja Timo ja ah, niin ihquis housuis koko jengi. Pitäkää nuo.......
Sukulaisetki ehti Kalajoelle ja heti rannalle kuvauttamaan itseään. Huomatkaahan kesäkuun viimeisen lauantain asusteet; kaikilla toppatakki päällä......
Siistii, että myös Kristiina, Laura, Nina ja Piia kävivät tutustumassa messuihin. Kaksi vuotta siihen menikin, ennen ku näitä kamuja tänne saatiin, mutta saatiinpa lopulta kuitenkin.
Suomipopin Huvipuistokiertueella Kalajoen Jukuparkissa oli omistajan lisäksi Sami Kuronen, allekirjoittanut ja Susanna Laine. Sanoisin, että oli kylmää. Messujen eka perjantai 27.6 ja lämpötila noin +6 astetta. Mutta meillä oli todella kivaa ja hyvä pätkä ratioon. ja P.S. Sussu Onnea uusiin kuvioihin. 
Särkäntorppa satsasi musiikkiin. Hassu eli Janne Hietala ja Miksu eli Mikael Ruuska painovat pitkää päivää kauhavalaisten rakentajien kohteen terassilla ja kalajokis-kauhavalais yhteistyö toimi kuin häkä.
Heikki antoi meille Asuntomessut-lippiksen....
Ihanaa ruuhkaa Nuunan pihamalla. Kaikkina hellepäivinä kohteisiin mentiinkin jonoissa, kylminä päivinä ihmiset pääsivät sisään nopeammin lämmittelemään.....
Messutoimistomme. Allekirjoittanut, Minna, Anne Tavasti ja Juulia. Tänks kaikille.
Päättäjäisjuhlallisuuksissa ravintolateltassa Minna Kauhavan keisarien kanssa. Kiitos Pentti & co teidän kanssanne oli todella hauskaa tehdä tätä projektia. Toivottavasti myös teille jäi onnistunut ja hauska mieli tästä kaikesta. Kohde oli ainakin kovasti kansan suosikki, mikä tietenkin teille notta tärkiä asia:)
Anita O ja Riitta O-F karaoken lumoissa.
Jukka Juola rokkaa.




                                                                             Koivuojat Juolan lumoavan laulun pyörteissä tanssilattialla.
Merisävelen herra Sulo Hannula rakkaimman harrastuksensa parissa. Eikä Sulo ole mikään eilisen teeren poika laisin, vaan voittoisa kakkonen taannoin seniorilavatanssilaulukisissakin. Kiitos Sulo myös kaikesta kahden vuoden aikana. On ollu ihan mielettömän kivaa!!!
Vikana lauantaina tehtiin meidän päiväkohtainen enkka. Kari  raapusti sen mulla servettiin ja minä tietenkin talletin:)
Viimeisen messuillan kukkia Kalajoen hiekkasärkille. Nämä kukat olivat itse asiassa messujen kävijälle nro 40 000 mutta se meni niin myöhäiseksi iltapäivään, ettei enää tohdittu sieltä joukosta tätä kävijää laskea. Ja näin sitten ilokseni kukat saapuivat omalle pöydälleni ilahduttamaan minua.

Kiitos kaikesta, kaikille! Niillekin kaikille, joita en muistanut tässä viimeisessä blogipäivityksessäni erikseen muistaa. Olen ollut etuoikeutettu monessakin mielessä, enkä vähiten siksi, että olen saanut tutustua niin moniin uusiin ihmisiin.

Olen ollut etuoikeutettu saadessani elää ja nauttia Kalajoen kuuluista Hiekkasärkistä lähes meren rannalla tämän kaksi vuotta. Kun sain läksiäisissäni monelta eri ihmiseltä pullossa Kalajoen hiekkaa lahhjaksi, niin nämä ihmiset kyllä tiesivät mitä ja kenelle he sen antoivat. Minä ainakin vaalin tuota hiekkaa suurimpana aarteenani.

KIITOS, KIITOS ja vielä kerran KIITOS. Kalajoki on suunnattoman tärkeä palanen elämääni, kun katson taaksepäin ja suunnattoman suuri voimavara katsoessani eteenpäin.

Kalajoella 24.9.2014
Laura Ruohola