Asioista hieman minua paremmin perillä olevat ovat lohdutelleet, että kaikki messut toki ovat tässä vaiheessa kesken, että siinä mielessä mitään hätää ei ole. Ja näkisin, että myös tämä masentava talvi tukee melko hyvin meidän messujemme valmistumista. Eihän tämä talvi mitään herkkua todellakaan ollut ole, mutta toisin päin kun kääntää asian, niin onhan näillä keleillä helpompi rakentaa monessakin mielessä.
Toivottavasti kaikilla ovat tässä vaiheessa selvillä jo sisustussopimukset ja näytteilleasettajuudet. Mia Heimberg on Asuntomessuilla se henkilö, johon pitää näissä asioissa ottaa yhteyttä, mikäli soppari ei vielä kunnossa ole.
Kokonaisuudesta vielä kerran sen verran, että osa messurakentajista on päättänyt olla itse omassa kohteessaan näytteilleasettajana, eikä siinä, urheilutermein tulosta ja peliä pitää kunnioittaa. Varmasti kukin hoitaa projektinsa enempi kuin hyvin ja huolella loppuun saakka. Ja tämän kerran vielä tästä aiheesta kirjoitan, sen jälkeen vaikenen, ikuisesti.
Edelleen vaan itse mietin näytteilleasettajuuden vaativuutta - sekä henkisesti että fyysisesti. Kokemani perusteella tärkeintä on jo nyt varautua siihen, että toinen tykkää äidistä ja toinen tyttärestä (no, tosin on niitä vissiin poikkeuksia, eräs kollegani Helsingissä sanoi tykkäävänsä molemmista, mutta se taas onkin toinen juttu....) Tällä yritän tarkoittaa sitä, että ihminen on rakennettu sillä tavoin suojamuurein varustetuksi, että jokainen pitää ja tykkää siitä omasta jutustaan kaikkein eniten. Näin tietenkin pitääkin olla.
Se taas, mitä joku muu ajattelee sinun valinnoistasi onkin ihan toinen juttu. Eivätkä ihmiset toki arkaile mielipiteitään esittää ja messuilla mielipiteen esittäminen ihan kovaankin ääneen on sallittua. Olen itse ollut melko monesti messuilla läsnä, kun ihmiset täysin surutta haukkuvat kiinteitä ratkaisuja, kylppäreitä, verhoja, piharatkaisuja, saunoja, terasseja, sisustusta ja olen tuntenut kuulemastani suurta ahdistusta. No, mitä olisinkaan tuntenut, jos talon omistaja olisi seissyt myös kuulemassa kommentteja tai vielä hurjempaa, jos olisin itse ollut omistaja...
Siksipä itse tekisin edelleen niin, että lähtisin messujen ajaksi vaikka lomailemaan niin kauas kuin pippuri kasvaa ja sitten palaisin torstaina 10.7 omaan unelmaani. Tällä välin päänäytteilleasettaja olisi sopimuksen mukaisesti vaalinut omaisuuttani messujen aikana ja sisustussuunnittelija vastannut siitä, että kaikki on tyylikästä ja kaunista.
Mutta edelleen, äskeinen on allekirjoittaneen oma, tosin hyvin vahva, näkemys, ja kuten aiemmin todettua jokaisen päätöstä kunnioitetaan. Toivon tietenkin, että ajatukseni osuvat pääasiassa harhaan.
Yleisellä tasolla, koittakaahan keksiä hiihtolomaksi jotain tekemistä, mikäli lomailette tällä viikolla. Minun haaveeni oli päästä tänä talvena retkiluistelemaan meidän messualueemme Aurinkolampea ympäri ämpäri, mutta kun en sitä yhtenä ainoana potentiaalisena hetkenä toteuttanut, se hetki meni sitten ohi. Onnittelut Villa Merenguen rakentaja-Teemulle, ymmärtääkseni hän ehti lammen luistellen korkata.
Toivottavasti tämä sää ei nyt tästä kuitenkaan enää keski- ja luistelutalveksi taitu, olkoon nyt sitten tällaista kun kerran on. Toisaalta toivon enempi kuin montaa asiaa, että huono kenraali ei ole myöskin huonon ensi-illan tae. Aika moni nimittäin on päivitellyt sitä, että tällainen talvi tuo perässään susihuonon kesän....IIIIIKKKKKK. That is certainly not what I want and what we need.
Happy holidays,
Laura Ruohola
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!