Kartanoelämää! Koska ainakin minussa elää pieni prinsessa...

Sanon jo heti tässä alussa, ettei tämä postaus liity mitenkään loma-asuntomessuihin, tai voisi liittyä, jos messuja tehtäisiin esim vuodelle 1914...

Minulla oli nimittäin mahdollisuus viime lauantaina vierailla Halikossa ihastuttavassa Wiurilan kartanossa. Rakastan historiaa, sen jokaista palasta ja kun pääsen tuollaiseen paikkaan tuntuu sille, että itsekin siirtyy ajassa jonnekin aikojen taakse. Kuulla kaikesta siitä, miten entisaikoina liittoja on järjestetty maiden ja jopa maanosienkin välillä, kuulla myös siitä, kuinka joskus kartano oli vaarassa talouden pitoa osaamattoman isännän kanssa. Minua viehättää myös suuresti muotokuvien katselu; ne ikään kuin konkretisoivat menneisyyden meille tähän päivään. Tuollaiset Wiurilan sunnuntait pitää kätkeä visusti sydämeensä ja muistella niitä vielä vuosienkin päästä. Kiitos Anna-Louise ja Günther, että raotitte kartanon ovia. :)

Wiurulan kartano mainitaan historian kirjoissa jo 1400-luvulla.

Ihastuttava isäntäpari
Anna-Louise Standertsjöld- Brüninghaus ja
Güunter Brüninghaus

Olen varma, että te olisitte kaikki haltioituneet niistä hetkistä, kun kartanon isäntä kertoi menneistä tarinoista viehättävällä saksan ja suomen kielten sekoituksella. Yksikään yksityiskohta ei mennyt 82-vuotiaalta herrasmieheltä ohitse, kun hän aivan heittämällä siirsi meidät takaisin menneeseen maailmaan. Siihen maailmaan, jolloin Halikossakin maita ja mantuja hallitsivat kreivit. Siihen maailmaan, kun uusi krevität silloiseen Wiorelaan tuli salaperäisestä Madrasista....

Anekdoottina muuten mainittakoon, että Anna-Louise on Wiurilan viimeisen kreivin Carl August Armfeldtin tyttären tytär.

Tapetti vuodelta 1832. Lehdet liimattu käsin tapetin pintaan.
Siinä oppia otettavaksi tämän päivän kertakäyttökulttuuriin.

Ps. Wiurulan kartanosta on juuri ilmestynyt uusi kirja. Kaikki kartanoista ja historiasta kiinnostuneet voivat tilata kirjoja kartanon puodista.